Harrastustoiminta

Harrastustoiminta tarkoittaa vapaaehtoisesti tai ei-työhön liittyvää toimintaa, jota ihmiset harjoittavat nautinnon, oppimisen tai sosiaalisen vuorovaikutuksen vuoksi. Se kattaa laajan kirjon aktiviteetteja, kuten urheilua ja liikuntaa, taide- ja kulttuuriharrastuksia, tiede- ja kerhotoimintaa sekä vapaaehtoistyötä.

Järjestäjinä toimivat usein yhdistykset, kerhot, kulttuuri- ja liikuntakeskukset sekä seurakunnat ja kunnat. Toiminta voi olla jäsenpohjaista tai avoinna kaikille. Järjestöt tarjoavat tilat, ohjausta sekä mahdollisuuksia verkostoitumiseen ja harrastuksen aloittamiseen.

Harrastustoiminnalla on monia hyvinvointivaikutuksia: se tukee fyysistä terveyttä, ehkäisee yksinäisyyttä, edistää mielenterveyttä sekä kehittää osaamista, luovuutta ja kognitiivisia taitoja. Se vahvistaa myös yhteisöllisyyttä ja osallisuutta.

Esteettömyys ja saavutettavuus ovat keskeisiä tavoitteita: toiminnan tulisi olla helposti saavutettavissa eri-ikäisille ja eri taustoista tuleville sekä tarjota turvallisia toimintaympäristöjä. Rahoitusta harrastustoiminnalle myöntävät kunnat, julkinen sektori, järjestöt ja yksityinen sektori sekä erilaiset avustukset ja tilakäyttömahdollisuudet. Digi- ja etämahdollisuudet ovat yleistyneet.

Suomessa harrastustoiminnalla on pitkä perinne yhdistystoiminnan muodossa; se tukee kansalaistoimintaa sekä nuorten ja aikuisten vapaa-ajan laatua. Harrastustoiminnan kehittäminen nähdään usein keinona lisätä osallisuutta, hyvinvointia ja elinikäistä oppimista.