Harkitseminen

Harkitseminen on tahallinen ja systemaattinen pohdintaprosessi, jonka tarkoituksena on arvioida vaihtoehtoja ennen toiminnan aloittamista. Siinä tarkastellaan sekä lyhyen että pitkän aikavälin seurauksia, mahdollisia riskejä sekä hyötyjä ja kustannuksia. Harkitseminen edistää harkittuja ratkaisuja ja voi auttaa välttämään impulsiivisia päätöksiä.

Sana muodostuu verbistä harkita sekä -minen-suffixistä, jolla syntyy abstrakti nounmuoto. Harkita tarkoittaa punnita, arvioida ja pohtia eri näkökohtia, kuten tavoitteita, arvoja ja käytännön vaikutuksia.

Käyttö: Harkitseminen esiintyy sekä arjessa että virallisissa ja ammatillisissa yhteyksissä, joissa päätökset on perusteltava. Se voi tarkoittaa vaihtoehtojen punnintaa, riskien ja seurausten arviointia sekä arvojen ja tavoitteiden huomioimista. Juridisissa ja hallinnollisissa yhteyksissä harkitseminen voi viitata velvoitteeseen harkita ja dokumentoida päätökset.

Näkökulmat: Kognitiivisesti harkitseminen liittyy tietoiseen, suunnitelmalliseen päätöksentekoon, jossa tietoa kerätään, analysoidaan ja vaihtoehtoja vertaillaan. Eettisissä konteksteissa harkitseminen tarkoittaa arvojen ja vihjeiden tasapainottamista sekä seurausten punnintaa. Käytännössä organisaatiot voivat käyttää harkintaprosesseja, riskinarviointeja ja vaikutusten analysointia.

Esimerkki: Päätöksen tekeminen vaati harkitseminen taloudellisten ja eettisten vaikutusten punnitsemista.