Hammasimplantaatteja

Hammasimplantaatteja ovat hammaslääketieteellisiä kiinnityksiä, joita käytetään korvaamaan puuttuvan hampaan juuri. Implantti upotetaan luuhun kirurgisesti ja toimii tukirankana, johon kruunu tai muu hammasrakenne kiinnitetään. Näin korvaus saa luonnollisen ulkonäön ja toimivan purennan.

Implantti koostuu tyypillisesti kolmesta osasta: itse implantista, abutmentista ja kruunikokonaisuudesta tai sillasta. Implantin yleisin materiaali on titaani, joka on biologisesti yhteensopiva. Nykyisin käytetään myös keramisiä vaihtoehtoja, kuten zirconia. Implantin pintakäsittely ja luuyhteyden muodostuminen mahdollistavat osseointegroitumisen, prosessin jossa luu muodostaa kiinteän yhteyden implanttiin.

Ennen asennusta potilaan terveydellinen tila, suun kunto ja luun määrä arvioidaan. Kuvantaminen (esimerkiksi panoraamakuva ja/tai tietokonetomografia) auttaa sijoituksen suunnittelussa. Asennus voi olla yksi- tai useampivaiheinen leikkaus, ja paranemisaika vaihtelee yksilöllisesti.

Käyttötarkoitukset ovat yksittäisten hammasaimojen korvaaminen, useamman hampaan sillan tukeminen sekä kokonaisen hammasrivin paikan hoito. Implanttileikkausten vaihtoehdot voivat tarjota parempaa stabiiliutta ja puruvoimaa verrattuna perinteisiin proteeseihin, mutta kustannukset, hoitoaika ja potilaan terveys vaikuttavat valintaan.

Riskit ja komplikaatiot ovat infektiot, implantin luuhäviö sekä hermo- tai pehmytkudadesi vauriot. Hyvä suuhygienia ja säännölliset hammaslääkärin tarkastukset vähentävät riskejä ja parantavat menestystä.

Kehitysaiheinen historia: ensimmäiset vuosikymmenien aikana kehitetyt titaanimplantit syntyivät 1960-luvulla Brånemarkin tutkimusten myötä, ja luuyhteyden muodostuminen osoittautui avaintekijäksi menestykselle hammasimplantaatteja käytettäessä.