Halogeeniatomit

Halogeeniatomit ovat kemiallisia alkuaineita, jotka kuuluvat ryhmään 17 (vanha nimitys VIIA) ja joita esiintyy luonnossa pääasiassa yhdisteinä. Niillä on seitsemän valenssielektronia ja erittäin korkea elektronegatiivisuus, mikä saa ne vastaanottamaan helposti yhden elektronin ja muodostamaan yleisimmin -1 halideja. Ryhmän piirteisiin kuuluvat vahvat hapettimet ja taipumus muodostaa monipuolisia yhdisteitä. Fluorilla ja kloorilla reaktiivisuus on suurin; bromi ja jodi reagoivat hieman vähemmän nopeasti; astatiini ja tenessiini ovat harvinaisia ja käytännössä radioaktiivisia.

Fyysisesti halogeenit esiintyvät tilojensa mukaan: fluor (F2) ja kloori (Cl2) ovat diatomisia kaasuja; bromi (Br2) on huoneenlämpötilassa neste; jodi (I2) ja astatiini (At) ovat kiinteitä; tenessiini (Ts) on keinotekoinen ja erittäin lyhytaikainen.

Luonto ja esiintyminen: Halogeenit esiintyvät luonnossa pääasiassa yhdisteinä. Esimerkkejä ovat ruokasuola NaCl, fluoriitti CaF2 sekä monien mineraalien ja merivesien halideja. Fluori on yleinen lisäaine hammashoitoon ja vedenkäsittelyyn; kloori käytetään veden desinfiointiin; jodi on välttämätön ravinnossa ja antiseptisissä ratkaisuissa; bromi on käytetty esimerkiksi palonestoaineissa; astatiini on erittäin harvinainen ja radioaktiivinen; tenessiini on keinotekoinen ja erittäin harvinainen.

Ominaisuudet ja yhdisteet: Halogeenit muodostavat usein halideja, eli yhdisteitä metallien kanssa, sekä interhalogeeniyhdisteitä kuten ClF3. Hapetusluvut vaihtelevat, mutta yleisin on -1.

Turvallisuus: Halogeenit voivat olla erittäin myrkyllisiä ja syövyttäviä. Erityisesti hydrofluorihappo (HF) on erittäin vaarallista ja vaatii erityisiä turvallisuusohjeita.