HTTPstaatuskoodi

HTTPstaatuskoodi on kolminumeroinen luku, jonka palvelin palauttaa HTTP-vastauksessa. Koodi kuuluu vastauksen tilalinjaan ja kertoo, miten pyyntö on käsitelty sekä mitä toimenpiteitä asiakas voi tai kannattaa tehdä seuraavaksi. Käytännössä asiakkaan ohjelma lukee koodin tulkitakseen vastauksen päämäärän ja mahdolliset jatkotoimenpiteet.

Koodit jaellaan viiden perusluokan mukaan: 1xx informatiiviset, 2xx menestys, 3xx uudelleenohjaus, 4xx asiakasvirhe, 5xx palvelinvirhe. Esimerkkejä ovat 200 OK, 201 Created, 204 No Content; 301 Moved Permanently, 302 Found, 304 Not Modified; 400 Bad Request, 401 Unauthorized, 403 Forbidden, 404 Not Found, 405 Method Not Allowed; 500 Internal Server Error, 502 Bad Gateway, 503 Service Unavailable, 504 Gateway Timeout. Lisäkoodeja on käytössä laajasti, mukaan lukien rajoituksiin liittyvät 429 Too Many Requests.

HTTP-standardeja hallitsevat RFC-dokumentit, kuten RFC 7231 (HTTP/1.1 Semantics) sekä siihen liittyvät RFC 7230–7235, jotka määrittelevät koodien yleiset merkitykset ja käyttöehdot. Käytännössä tietyt koodit ohjaavat välimuistia, uudelleenyrityksiä sekä autentikointia ja virheenkäsittelyä. Uusia koodeja voidaan lisätä, ja joihinkin erityistilanteisiin on olemassa laajennuksia.