Granaatti

Granaatti on räjähde, joka on suunniteltu käytettäväksi käsin heitettävänä tai aseesta lauennettavana. Sen tarkoituksena on aiheuttaa nopeasti räjähdys- ja/tai sirpalevaikutus lähialueella. Eri tyypit tuottavat erilaisia vaikutuksia: sirpalegranaatit rikkovat kuorensa ja levittävät tappavia sirpaleita, iskugranaatit tuottavat voimakkaan painevaikutuksen, ja savu- sekä polttogranaatit luovat savun tai palamisen. Näiden ominaisuuksien vuoksi granaatit ovat keskeinen osa sotilaallista ja lainvalvontakonetta.

Rakenne ja toiminta: Yleisimmän granaatin runko koostuu kuoresta, räjähdeaineesta sekä sytyttimestä ja laukaisukytkimestä. Kun granaatti aktivoidaan, sytytin antaa viiveen ja kuori halkee lennon aikana, minkä jälkeen räjähde räjähtää ja vapauttaa sirpaleita tai muun valitun vaikutuksen. Käsigranaatit on tarkoitettu heitettäväksi käsin, kun taas aseista lauennettavat mallit voivat olla laukaistavia tai heitettäväksi tarkoitettuja.

Etymologia ja historia: Sana granaatti juontuu ranskan grenade-sanasta, joka taas liittyy latinan granatus– tarkoittaen “siemeninen”. Käyttö yleistyi Euroopassa 1700–1800-luvulla, ja kehitys johti modernien sirpalegranaattien syntyyn 1900-luvulla. Nykyään granaatit ovat yleinen osa sekä sotilaallista että lainvalvonnan kalustoa, mutta niiden valmistus, hallussapito ja käyttö on tiukasti säädelty.

Turvallisuus: Granaatit ovat erittäin vaarallisia ja niitä saa käsitellä vain koulutetut henkilöt asianmukaisissa olosuhteissa. Löytötilanteessa ne on eristettävä ja ilmoitettava viranomaisille.

---