Grafiittiliuskoja

Grafiittiliuskoja ovat levy- tai laikukas grafiittiin liittyviä inkluusioita, joita esiintyy metamorfisissa kivilajeissa. Ne ilmenevät yleensä mustina, kiiltävinä laikkuina, joiden koko vaihtelee muutamasta millimetristä useampiin senttimetreihin.

Ne syntyvät alueellisen metamorfian aikana, kun hiilipitoisen materiaalin grafitisoituminen etenee. Grafiitti kiteytyy näihin inkluusioihin olosuhteissa, joissa paine ja lämpötila sekä mineraalinen ympäristö ohjaavat niiden muotoa ja suuntautumista. Grafiittiliuskoja saatetaan muodostua erityisesti kerrostuneisiin kivilajeihin, joissa grafiitin esiintymisolosuhteet ovat olleet suotuisat.

Grafiittiliuskoja tavataan yleisesti foliatoituneissa skisteissä ja gneisseissä sekä joissakin marmoreissa, joissa hiilipitoisten kerrostumien grafitisoitumiselle on otolliset olosuhteet. Niiden suuntautuminen voi heijastaa kiven metamorfisen tai tektonisen liikkeen suuntaa sekä grafiitin järjestäytyneisyyden astetta.

Tunnistaminen tapahtuu petrograpisessa mikroskoopissa, jossa grafiittilevyt näkyvät mustina, kiiltävinä laikkuina. Täydennysanalyyseja, kuten röntgendiffraktio (XRD) ja elektronimikroanalyysi (EDX), voidaan käyttää grafiitin todentamiseen ja koostumuksen määrittämiseen.

Merkittävä geologinen arvo grafiittiliuskoilla on niiden koko ja järjestäytyneisyys, jotka antavat tietoa metamorfisen historian paine- ja lämpötilavaihteluista sekä hiilipitoisuuden jakautumisesta kivessä. Ne voivat toimia geologisina indikaattoreina grafiittipitoisten kerrostumien esiintymisestä ja metamorfisten prosessien arvioinnista.