Genomityypit

Genomityyppi tarkoittaa biologisessa mielessä perimän rakennetta ja järjestäytymistä. Se kuvaa, millainen materiaali perimä koostuu, miten se on pakattu soluihin ja miten se on organisoitu genomitasolla. Tärkeimpiä tekijöitä ovat genomin koostumus (DNA vai RNA), kaksijuosteisuus, sekä lineaarinen vai sirkulaarinen muoto. Lisäksi huomioidaan, onko genomi jaettu osiin (segmentoitunut genomiratkaisu) tai hajautettu useammalle erilliselle molekyylille (multipartitegenomiset rakenteet). Organelligenomit, kuten mitokondrioiden ja kloroplastien DNA, voivat myös muodostaa oman, pienemmän genomin.

Genomityyppejä voidaan tarkastella rakenteellisesti monin tavoin. DNA-genomit voivat olla kaksijuosteisia ja lineaarisia tai sirkulaarisia. RNA-genomit voivat olla yksijuosteisia tai kaksijuosteisia sekä lineaarisia tai segmentoituneita. Segmentoituneet genomit koostuvat useista erillisistä genomin molekyyleistä; tällainen rakenne on tyypillinen joidenkin virusten ryhmissä. Osa virusten genomeista on hajautettu useiksi erillisiksi molekyyleiksi (multipartite genomes). Organelligenomit ovat usein pienempiä ja sirkulaarisia dsDNA-genomeja, erotettuna tuman genomista.

Genomityypeillä on merkitystä monella tasolla. Ne vaikuttavat perimän kopioitumiseen, ilmentymiseen ja vasteisiin, sekä tarjoavat menetelmiä lajien luokitteluun ja evoluution tutkimiseen. Genomityypit ovat keskeisiä myös biotieteiden sovelluksissa, kuten diagnostisessa tutkimuksessa, virologiassa ja bioteknologiassa.