Galvanometreillä

Galvanometreillä tarkoitetaan mittauslaitteita, jotka mittaavat sähkövirtaa käyttämällä sähkömagneettista vääntöä. Periaate perustuu siihen, että kierrejohtimessa kulkeva virta saa aikaan vääntömomentin magneettikentässä. Tämä vääntö saa osoittimen deflektoitumaan, ja deflektion voidaan useimmiten lukea suoraan asteikolta. Pienillä virroilla vaste on lähes lineaarinen, mikä helpottaa kalibrointia.

Rakenne koostuu kierrejohtimesta, magneettikentästä, tukirakenteesta ja osoittimesta. Usein käytetään pysyvää magneettia ja kevyttä kierrettä, joka reagoi pieniin virtoihin sopivan herkkyyden saavuttamiseksi. Joissakin malleissa osoitin heijastetaan peilin avulla, jolloin lukeminen voidaan tehdä kauempaa lasersäteen tai valon avulla.

Tyypillisiä galvanometrejä ovat liikkuvankierteinen galvanometri (D’Arsonvalin galvanometri) sekä liikkuva rautagalan­ometri. Eri tyypit eroavat herkkyydessään ja lineaarisuudessaan. Kalibrointi määritellään yleensä siten, että asteikko vastaa tiettyä virran arvoa; mittauksia voidaan laajentaa käyttämällä sarjaa tai shuntia, jolloin galvanometri voidaan kytkeä suurempiin virtoihin tai muuntaa tulokseksi jännite.

Käyttöalueet ovat rajoitetumpia kuin digitaalisten mittareiden, mutta galvanometrejä käytetään edelleen laboratorioissa, vanhemmissa mittausinstrumenteissa sekä joissakin tarkkuusmittauksissa ja hahmottamisessa. Ne toimivat myös peruskonseptina monissa mittauslaitteissa, joissa pienien virtojen havainnointi on tarpeen. Modernit elektroniset mittarit ovat usein korvanneet galvanometrit, mutta periaate itsessään on keskeinen osa sähkömittauksia.