Fotonisädehoitoa

Fotonisädehoito, tunnettu myös nimellä fotonihoito, on eräs yleisimmistä sädehoidon muodoista, jota käytetään syöpähoitoon. Se hyödyntää korkeaenergisiä fotoneja, eli valohiukkasia, tuhotakseen syöpäsoluja ja pienentääkseen kasvaimia. Hoidossa käytetään yleensä lineaarikiihtyvyyttä (LINAC), joka tuottaa fotonisäteilyn. Fotonisädehoito voidaan jakaa kahteen päätyyppiin: ulkoiseen sädehoitoon (EBRT) ja sisäiseen sädehoitoon eli brakyterapiaan. Ulkoisessa sädehoidossa säteily tulee koneesta kehon ulkopuolelta, kun taas brakyterapiassa säteilylähteet sijoitetaan väliaikaisesti tai pysyvästi lähelle kasvainta tai sen sisälle.

Hoidon suunnittelu on monivaiheinen prosessi. Ensin tehdään kuvantamistutkimuksia, kuten tietokonetomografiaa (TT) tai magneettikuvausta (MRI), jotta kasvaimen sijainti ja koko voidaan tarkasti määrittää. Tämän jälkeen säteilyfysioterapeutti ja lääkäri luovat hoitosuunnitelman, joka määrittelee säteilyannoksen, hoidettavan alueen ja hoitokertojen määrän. Tavoitteena on kohdistaa säteily mahdollisimman tarkasti kasvaimeen minimoiden samalla ympäröivien terveiden kudosten vaurioituminen. Fotonisädehoitoa käytetään monenlaisten syöpien hoidossa, ja se voi olla osa syövän kokonaishoitoa yhdessä leikkauksen, kemoterapian ja immunoterapian kanssa. Hoito on yleensä kivutonta, mutta voi aiheuttaa sivuvaikutuksia riippuen hoidettavasta alueesta ja säteilyannoksesta. Yleisimpiä sivuvaikutuksia ovat ihoärsytys, väsymys ja paikalliset tulehdusreaktiot.