Fotoemissiolähteitä

Fotoemissiolähteitä, tunnettu myös nimellä valosähköisiä emissiolähteitä, ovat laitteita, jotka tuottavat elektroneja valon osuessa materiaalin pintaan. Tämä ilmiö perustuu valosähköiseen efektiin, jossa fotonien energia vapauttaa elektroneja materiaalista. Yleensä nämä lähteet koostuvat metallista tai puolijohteesta, joka on päällystetty valoherkällä materiaalilla. Kun sopivan aallonpituinen valo, yleensä ultravioletti tai näkyvä valo, osuu tähän pintaan, fotonit luovuttavat energiansa elektroneille. Jos tämä energia on suurempi kuin materiaalin poistotyö, elektronit irtoavat pinnasta ja voivat muodostaa elektronisuihkun.

Fotoemissiolähteiden toimintaa ohjaa valon aallonpituus ja intensiteetti sekä emissiomateriaalin ominaisuudet. Lyhyemmät aallonpituudet ja suurempi intensiteetti johtavat yleensä suurempaan elektronien määrään. Eri materiaaleilla on erilaiset poistotyöt, mikä määrittää, millä aallonpituudella emissio tapahtuu. Esimerkiksi alkalimetallit ovat herkkiä näkyvälle valolle, kun taas monien metallien emissio vaatii UV-valoa.

Näitä lähteitä käytetään monissa tieteellisissä ja teknologisissa sovelluksissa. Yleisiä käyttökohteita ovat elektronimikroskopia, hiukkaskiihdyttimet, kuvaputket ja eräät ilmaisimet. Ne tarjoavat hallittavan ja puhtaan tavan tuottaa elektroneja ilman lämmitystä, toisin kuin termiset emissiolähteet.