Fonttityypit

Fonttityypit tarkoittavat kirjoitus- ja typografiasääntöjen mukaista ryhmittelyä erilaisten kirjain- ja numeromallien perusteella. Ne vaikuttavat ilmeeseen, luettavuuteen ja käyttökontekstiin sekä printissä että digitaalisessa mediassa. Pääryhmiä ovat serif-, sans-serif-, monospaced- sekä dekoratiiviset fontit.

Serif-fontit erottuvat kirjainten päätteissä pienillä koristeellisilla lisäyksillä. Ne ovat perinteisesti liitetty printtiin ja pitkien tekstien luettavuuteen. Tunnettuja esimerkkejä ovat Times New Roman, Garamond ja Baskerville.

Sans-serif-fontit eivät käytä serifejä, ne ovat selkeitä ja modernin näköisiä. Niiden katsotaan toimivan hyvin näytöillä ja pienemmissä ko'oissa. Esimerkkejä: Arial, Helvetica, Calibri, Verdana.

Monospaced-fontit käyttävät samaa leveyttä jokaiselle merkille. Niitä käytetään usein koodieditoreissa ja teknisissä sovelluksissa, missä rivien ja merkkien tasaus helpottaa luettavuutta. Esimerkkejä: Courier New, Consolas, Monaco.

Dekoratiiviset tai display-fontit on tarkoitettu otsikoihin, brändäykseen ja korostuksiin. Niitä ei yleensä käytetä pitkän tekstin lukemiseen. Tyylejä ovat käsinkirjoitus-, kalligrafia- ja rohkeasti koristeelliset fontit, kuten Brush Script tai Lobster.

Käytännössä valinnat perustuvat luettavuuteen, tilan ja mediaympäristön vaatimuksiin sekä lisensseihin. Yleinen suositus on käyttää yhtä pääfonttia ja toista varafonttia sekä varmistaa web-soveltuvuus ja oikeudet lisensseihin.