Flashmuistit

Flashmuistit ovat muistityyppi, joka tallentaa tiedot ilman sähkövirtaa. Niitä käytetään sekä siirrettävässä tallennuksessa että kiinteän tilan tallennusratkaisuissa, kuten SSD-levyissä. Tiedot säilyvät myös virran katketessa, mikä tekee flashmuisteista yleisesti käytettyjä mobiililaitteissa ja kannettavissa tallennusratkaisuissa.

Teknisesti flashmuistit perustuvat transistorien soluihin, joiden varaus voidaan tallentaa. Solut voidaan järjestää NAND- tai NOR-arkkitehtuureihin. NAND-flashi käytetään suurten tallennuskapasiteettien saavuttamiseen ja kustannusten pitäminen alhaisina; sen yleisimmät sovellukset ovat USB-tikut, SD- ja microSD -kortit sekä SSD-levyt. NOR-flashi puolestaan tarjoaa nopeamman satunnaisluvun ja soveltuu usein koodin tallennukseen sekä sulautettuihin järjestelmiin.

Yleisimmät muotot ja käyttökohteet ovat USB-muistitikkuja, SD- ja microSD-kortteja sekä upotetut flash-muistit ja SSD-levyt, jotka kaikki hyödyntävät flash-muistin ohjainta ja virheenkorjausta. Suorituskykyyn vaikuttavat sekä muistiprosessi että käytetty ohjain sekä virheenkorjaus- ja wear-leveling-tekniikat.

Käyttöetuja ovat pienikokoisuus, vankkuus iskuille ja energiatehokkuus, kun taas rajoitteina esiintyvät ohjelmointi- ja pyyhkimiskertojen kestävyys sekä kapasiteetin kasvun aiheuttama hinta- ja suorituskykytason vaihtelu. Dataa säilyy yleensä useita vuosia normaalissa lämpötilassa, mutta kestossa ja luotettavuudessa voi ilmetä heikkenemistä iän ja olosuhteiden myötä.

Historia: flashmuistin kehitys alkoi 1980-luvulla Toshiban johdolla. NAND-flashi tulokkaita seurasi laajamittainen käyttöönotto 1990- and 2000-luvuilla, ja nykyisin 3D-NAND-arkkitehtuuri lisää kapasiteetteja ja kestävyyttä.