Fakeimplementaatioita

Fakeimplementaatioita ovat ohjelmistoprojekteissa käytettyjä tilapäisiä toteutuksia, jotka korvaavat todellisen komponentin testauksen tai kehityksen ajaksi. Ne kuuluvat testidubbeleihin ja niiden tarkoituksena on eristää testattava osa ulkoisista riippuvuuksista, nopeuttaa testisuoritusta ja tehdä tulokset todennettuja ja toistettavia.

Erityinen ero fakien, muiden testidubbelien kuten stubien ja mockien välillä on toiminnallinen taso. Fake voi olla oikeasti toimiva, mutta yksinkertaistettu toteutus. Stub palauttaa ennalta määriteltyjä arvoja, eikä se yleensä pidä kirjaa käytöstä. Mock taas on ennalta määriteltyjä odotuksia varten tarkkailussa ja voi validoida, miten sitä käytettiin. Fakit voivat ylläpitää tilaa muistissa ja simuloida kokonaisuutta, kuten tietovarastoa tai ulkoista palvelua, ilman todellista yhteyttä.

Esimerkkejä fakeista ovat in-memory-tietovarastot, jotka korvaavat tuotantokannan tietokannan, valekosketukset sähköposteihin tai viestintäkanaviin, sekä fake-rajapintojen asiakkaat, jotka palauttavat ennalta määriteltyjä vasteita. Käyttökonteksteja ovat yksikkötestit, integraatiotestit ja kehitysympäristön demonstrointi.

Hyödyt ja riskit: faket parantavat nopeutta, toistettavuutta ja riippuvuuksien hallintaa, mutta ne voivat johtaa liian optimistisiin testeihin, jos malli ei pysy synkronoituna todellisen järjestelmän kanssa. Hyvä käytäntö on pitää fake-implementaatiot erillään tuotantokoodista, dokumentoida rajoitukset ja pitää rajapinnat ajan tasalla oikean toteutuksen kanssa. Tämä perustelee niiden luotettavan käytön testausprosesseissa.