Etukiinnitys

Etukiinnitys on kiinnitysmenetelmä, jossa komponentti kiinnitetään rakenteeseen etupuolelta käyttämällä tukilevyä, kannaketta tai muuta etupuolelle sijoittuvaa kiinnitysratkaisua. Tällainen ratkaisu mahdollistaa nopean pääsyn kiinnitettävään osaan sekä selkeän kuormituspolun siirtämisen rakenteeseen. Etukiinnitys esiintyy erityisesti mekanisessa suunnittelussa, rakennetekniikassa, elektroniikkakoteloissa ja kalustosasennuksissa.

Etymologia ja käyttöyhteys: termi muodostuu sanoista etu (etupuoli, etumetsä) ja kiinnitys (kiinnittäminen). Suomessa etukiinnitys viittaa nimenomaan etupuolelta tapahtuvaan kiinnittämiseen, toisin kuin esimerkiksi takakiinnitys, jossa kiinnitys toteutuu rakenteen takapuolelta.

Tekniset ominaisuudet: etukiinnitys koostuu tavallisesti kiinnityselementeistä kuten kannakkeista, kiinnityslevyistä, ruostumattomista tai teräksisistä ruuveista ja mahdollisista eristemateriaaleista. Kuormitus- ja tärinän siirtäminen etupuolelle vaikuttaa valittaviin materiaaleihin, toleransseihin sekä liitosten valmistukseen ja huoltoon. Suunnittelussa huomioidaan oikea kiinnitysvoima, mahdolliset löystyvät osat, pöly/tie- ja kosteudenvaarat sekä eristys- ja korroosionkeston tarpeet.

Käyttökohteet ja rajoitteet: yleisiä kohteita ovat kuljetin- ja järjestelmähahmot, elektroniikkakoteloiden etukannat sekä rakennusten kiinnityspotit. Etukiinnityksen etuina ovat helppo asennus ja pääsy tarkastukseen; haittoja voivat olla suuremmat tai erikoisvalmistusta vaativat kannakkeet sekä stressin keskittäminen kiinnityspisteisiin.

Verrattuna muihin kiinnitysratkaisuihin etukiinnitys on yksi perusvaihtoehdoista rakenteellisessa suunnittelussa, jossa etupuolinen tuki on keskeinen osa kuorman hallintaa.