Esineistöt

Esineistöt ovat museoiden, arkistojen, kirjastojen sekä yksityisten kokoelmien fyysisten esineiden kokonaisuus, joka kuvaa kulttuuriperintöä ja aikaisempaa elämää. Ne voivat olla arkeologisia löytöjä, työkaluja, aseita, tekstiilejä, keramiikkaa, taidetta, valokuvia sekä asiakirjoja ja muita aineellisia kappaleita. Esineistöt syntyvät hankinnoista, lahjoituksista, kaivauksista ja vaihtokaupoista, ja ne kerätään hallintoon sekä säilytettäviksi. Jokaisesta kappaleesta laaditaan rekisteri, jossa on inventaarinumero, nimi, alkuperä, aikakausi, materiaali, mitat, kunto sekä konservointihistoria ja oikeudet tai lainaehdot.

Kokoelman tarkoituksena on säilyttää kulttuuriperintöä, mahdollistaa tutkimus ja koulutus sekä tukea näyttelytoimintaa ja yleisön saatavuutta. Esineistöt luokitellaan usein ajallisesti, maantieteellisesti, käyttötarkoituksen mukaan tai materiaalin perusteella, mikä helpottaa hallintoa ja tutkimusta.

Dokumentaatio ja hallinto perustuvat kokoelmapolitiikkaan, standardeihin sekä rekisteröinti- ja lainauskäytäntöihin. Metadataan kuuluu usein provenance, ajoitus, kunto, konservointihistoria sekä käyttöoikeudet. Säilytys- ja konservointitoimenpiteet varmistavat esineiden vakauden: oikea lämpötila- ja kosteustasapaino, asianmukaiset säilytysolosuhteet sekä ohjeet käsittelyyn ja kuljetukseen.

Digitaalinen esineistö ja online-katalogit lisäävät pääsyä sekä tukevat tutkimusta. Esineistön hoitoon liittyy myös eettisiä näkökohtia kuten palautus- ja repatriaatio-kysymykset.