Erotettavuus

Erotettavuus on yleinen käsite, joka kuvaa jonkin kykyä olla erotettavissa tai erottuva tietyin kriteerein. Sitä käytetään eri aloilla viittaamaan kohteiden, muuttujien tai signaalien erottuvuuteen sekä matemaattiseen ominaisuuteen, jonka mukaan malli tai funktio voidaan jakaa riippumattomiin osiin.

Matematiikassa erotettavuus kuvaa usein separoituvuutta: funktio f(x,y) on separoituvissa, jos sen voi kirjoittaa yksittäisten muuttujien tulona, kuten f(x,y)=g(x)h(y), tai summana f(x,y)=g(x)+h(y). Separoituvuutta esiintyy myös differentiaaliyhtälöiden ratkaisemisessa, kun x- ja y-riippuvat termit voidaan sijoittaa omille puolilleen.

Tilastotieteessä erotettavuus tarkoittaa, miten hyvin ryhmät tai jakaumat voidaan erottaa tilastollisesti toisistaan havaittujen mittaustulosten perusteella. Korkea erotettavuus merkitsee selkeää eroa jakaumien välillä tai vahvaa discriminatiivista voimaa muuttujien suhteen. Se vaikuttaa luokittelun suorituskykyyn ja ominaisuuksien valintaan, ja sen arvioinnissa käytetään mittareita kuten vaikutuskoko, ROC-käyrän AUC tai Mann–Whitney-testi.

Psykometriikassa erotettavuus kuvaa testin kykyä erottaa yksilöt tai tilat sen mittaamasta constructista riippuen. Heikompi erotettavuus tarkoittaa suurempaa päällekkäisyyttä ja suurempaa mittausvirhettä.

Erotettavuus riippuu mittausasteikosta, virheistä ja käytetystä mallinnuksesta. Silloin kun konteksti on selvä, termiä käytetään erottuvuus-, erottelevuus- ja separoituvuus-synonyymeina, ja merkitys on kontekstikohtainen.