Eristysresistanssi

Eristysresistanssi on sähköisen eristeen kyky vastustaa vuotovirtaa ja siten estää sähköiskuja sekä laiterikkoja. Se kuvaa eristeen kuntoa ja sen vaikutusta laitteen turvallisuuteen ja toimintavarmuuteen. Eristysresistanssi mitataan yleensä megohmeina (MΩ) megohm- tai eristysvastusmittarilla (megger).

Mittausmenetelmä perustuu tasavirtakäyttöön: laite pidetään poissa päältä ja virtalähteet katkaistaan, tarvittava DC-jännite kytketään kohteeseen ja eristeen vastus mitataan jännitteeseen ja aikaan suhteutettuna. Tulokset esitetään vastusarvona (ohmeina) ja usein myös mittausaikana sekä käytetyllä testijännitteellä. Testin tarkoituksena on havaita eristeen kosteus, mekaaniset vauriot, likaantuminen tai ikääntymisestä johtuvat heikkenemiset ennen vaaratilanteita.

Tulkinta riippuu sovelluksesta, eristemateriaalista, jännitteestä ja ympäristöolosuhteista. Yleisesti korkeampi eristysresistanssi viittaa parempaan eristykseen ja pienempään vuotovirtan riskiin; matalampi arvo voi osoittaa kosteutta, korroosiota, vaurioitunutta pinnoitetta tai ikääntymisen aiheuttamaa heikkenemistä. Sallitut kynnysarvot ja tulkinnan kiinnitys riippuvat standardeista sekä valmistajan ohjeista, ja ne voivat vaihdella esimerkiksi laitteiden jännitteellisen luokan mukaan.

Käyttökohteita ovat sähköverkot, vehkeet, moottorit, kaapelit sekä muut eristeita sisältävät järjestelmät. Ennen mittauksia noudatetaan turvallisuusohjeita: laitteet on irrotettava virtalähteistä, varmistettava maadoitus, ja testin aikana on minimoitava kosketus kosketuspintoihin. Eristysresistanssin seuranta on osa ennaltaehkäisevää huoltoa ja laadunvarmistusta.