Erimielisyydestä

Erimielisyys on tilanne, jossa ihmisillä tai ryhmillä on erilaiset mielipiteet tai näkemykset jostakin asiasta. Sanaa käytetään sekä arkisessa kielessä että virallisemmissa yhteyksissä. Erimielisyydestä viitataan usein siihen, mikä on erimielisyyden kohde – esimerkiksi päätöksenteossa, suunnitelmissa tai arkipäiväisessä keskustelussa.

Etymologia ja verwandukset: erimielisyys muodostuu sanoista eri (different) ja mieli (opinion, view). Sanaa käytetään sekä nominaalissa että adjektiivisessa muodossa: erimielinen tarkoittaa, että jollakin on erilainen näkemys. Vastakohtana on yksimielisyys. Läheisiä mutta väljää tarkoittavia termejä ovat esimerkiksi ristiriita tai erimielisyyksien ilmaiseminen; näillä sanoilla on kuitenkin hieman eri vivahteet.

Käyttökontekstit: erimielisyydestä puhutaan yleisesti politiikassa, hallinnossa, yritysmaailmassa sekä tutkimuksessa. Se voi ilmetä keskusteluissa, päätöksentekoelimissä ja neuvotteluissa. Pöytäkirjoissa ja muistioissa erimielisyydestä voidaan merkitä, mitkä kohdat ovat jäsenten kesken ristiriitaisia. Esimerkki: “Kokouksessa syntyi erimielisyys eräistä ehdotuksista.”

Käsittely ja ratkaisu: erimielisyyden rakentava käsittely tähtää yhteisymmärrykseen tai ainakin selkeään ymmärrykseen vaihtoehdoista. Menetelmiä ovat kuunteleminen, yhteenvetojen tekeminen, toisten näkökulmien tarkentaminen, neuvottelut, sovittelumenetelmät sekä lopulta äänestys, kun yhteisymmärrystä ei saavuteta. Erimielisyys nähdään usein luonnollisena osana deliberatiivista prosessia.