Epämuuttuvuus

Epämuuttuvuus tarkoittaa ominaisuutta, jonka mukaan jokin olio tai järjestelmä ei muutu tietyssä kontekstissa. Sanaa käytetään monilla tieteenaloilla: matematiikassa ja fysiikassa puhutaan suureista ja ilmiöistä, jotka säilyvät muuttumattomina tietyn transformaation tai olosuhteen vallitessa; tietotekniikassa termi viittaa erityisesti olion tilan pysymiseen muuttumattomana syntymästään eteenpäin.

Tietojenkäsittelyssä epämuuttuvuus (immutability) tarkoittaa, että olion tila on kirjoitettavissa vain luomisen yhteydessä. Tämän jälkeen olio on muuttumaton; jos halutaan tilan muutos, luodaan uusi olio ja vanha säilyy ennallaan. Tämä voi helpottaa ohjelman ymmärtämistä, vähentää sivuvaikutuksia ja parantaa monisäikeisyyden turvallisuutta. Esimerkkejä: merkkijonot ovat useissa kielissä immuuttomia; myös monet funktiopohjaiset ohjelmointityylit suosivat immutables-rajapintoja. Java- ja Python-kielissä on sekä immuuttomia että muttuvia vaihtoehtoja, riippuen olion tyypistä.

Hyödyt ja haasteet kulkevat käsi kädessä. Etuja ovat helpompi virheiden jäljittäminen, referential transparency ja parempi suorituskyky rinnakkaisessa suorittamisessa. Haittoja ovat mahdollinen suurempi muistinkäyttö ja kopioimistarve; suuret tai monimutkaiset tilat voivat hyödyntää rakenteellista jakamista ja kopiointi-koska-käytäntöjä (copy-on-write) välttääkseen turhaa kopiointia.

Laajemmin epämuuttuvuutta käytetään myös matemaattisessa ja fyysisessä kontekstissa: invarianssit ovat ominaisuuksia, jotka säilyvät muuttujissa tai transformaation jälkeen, kuten etäisyys geometriassa tai pituus tietyissä transformaatioissa.