Epämukavia

Epämukavia on suomen kielen adjektiivin epämukava monikon partitiivinen muoto. Epämukava tarkoittaa ei mukavaa, epämukavaa tai epäedullista tilannetta, ja etuliite epä- sekä sana mukava muodostavat sen merkityksen. Sanaa käytetään kuvaamaan sekä fyysistä että sosiaalista tai tilannetta koskevaa epämukavuutta sekä yleistä hankaluutta.

Käyttö ja taivutus. Epämukava taipuu kuten muut adjektiivit; epämukavia käytetään esimerkiksi, kun tarkoitettuja asioita on useita: epämukavia tilanteita, epämukavia kysymyksiä. Monikon partitiivinen muoto on yleinen objektiivisessa kontekstissa, esimerkiksi “epämukavia kysymyksiä” tai “epämukavia kokemuksia”. Epämukavien tilanteiden tai kokemusten kuvaaminen voi olla sekä neutraalia että neutraalisti negatiivista, riippuen kontekstista ja sävystä.

Esimerkkejä käytöstä: Tilanteet olivat epämukavia. Epämukavia kysymyksiä esitettiin haastattelussa. Kävely märällä lattialla oli epämukavaa, mutta kun puhutaan useammasta tapauksesta, voidaan sanoa: Tilanteet olivat epämukavia.

Verrattuna muihin ilmauksiin. Epämukava eroaa esimerkiksi sanoista hankala tai epämiellyttävä: epämukava viittaa ensisijaisesti kokemukselliseen epämukavuuteen tai epäedullisuuteen, kun taas hankala korostaa tehtävän tai tilanteen vaikeutta, ja epämiellyttävä voi viitata laajemmin miellyttämättömäseen kokemukseen. Substantiivi epämukavuus kuvaa tilan yleistä epämukavuuden kokemusta.

Lisäksi. Epämukavuus sekä epämukavia tilanteita voivat esiintyä sekä arkipäiväisessä että virallisessa kielenilmaisussa. Epämuorkin nimikkomuotoina käytetään myös epämukavuutta (nominatiivissa) ja epämukavuuden (genetiivi) muotoja.