Epämetallihydridit

Epämetallihydridit ovat kemiallisia yhdisteitä, joissa epämetalli atomi on sitoutunut yhteen tai useampaan vetyatomiin. Nämä yhdisteet muodostuvat yleensä suoraan alkuaineista kuumennuksessa tai muilla kemiallisilla reaktioilla. Epämetallihydridien ominaisuudet vaihtelevat suuresti riippuen epämetallista ja hydridin rakenteesta.

Monet epämetallihydridit ovat kaasumaisia huoneenlämmössä ja paineessa, kuten metaani (CH4), ammoniakki (NH3) ja vetyfluoridi (HF). Jotkin niistä ovat voimakkaita happoja, kuten vetykloridi (HCl) ja vetybromidi (HBr), kun ne liukenevat veteen muodostaen vastaavia happoja. Toiset ovat emäksisiä, kuten ammoniakki. Epämetallihydridit voivat olla myös erittäin reaktiivisia ja niitä käytetään usein synteettisessä orgaanisessa kemiassa tai teollisuuden prosesseissa.

Esimerkkejä yleisistä epämetallihydrideistä ovat vesihydridit, kuten vesi (H2O) ja vetyperoksidi (H2O2), typpihydridit kuten ammoniakki (NH3) ja hydratsiini (N2H4), sekä hiilivedyt, joista tunnetuin on metaani (CH4). Halogeenihydridit, kuten vetyfluoridi (HF) ja vetykloridi (HCl), ovat myös tärkeitä yhdisteitä. Myös ryhmän 16 hydridit, kuten rikkivety (H2S) ja seleenivety (H2Se), kuuluvat tähän luokkaan. Näiden yhdisteiden tutkimus on keskeistä ymmärrettäessä kemiallisten sidosten luonnetta ja yhdisteiden fysikaalis-kemiallisia ominaisuuksia.