Ensyymimäärityksillä

Ensyymimääritykset, eli entsyymiaktiivisuuden mittaaminen, ovat keskeisiä menetelmiä biokemiassa ja molekyylibiologiassa. Niiden avulla tutkitaan entsyymien toimintaa, kinetiikkaa ja säätelyä. Perusperiaate on mitata entsyymin katalysoiman reaktion nopeutta ajan funktiona. Tämä tapahtuu yleensä seuraamalla joko substraatin kulutusta tai tuotteen muodostumista.

Menetelmiä on monenlaisia riippuen tutkittavasta entsyymistä ja reaktiosta. Spektrofotometriset menetelmät ovat yleisiä, joissa hyödynnetään reagenssien tai tuotteiden valonabsorbanssin muutoksia. Esimerkiksi UV-Vis-spektrofotometriaa käytetään, jos reaktioon osallistuu tai siitä syntyy yhdiste, joka absorboi valoa tietyllä aallonpituudella. Fluorometriset menetelmät ovat herkempiä ja niitä käytetään, kun reagenssi tai tuote fluoresoi. Radiolabeloitujen substraattien tai tuotteiden käyttö mahdollistaa erittäin tarkan mittauksen. Lisäksi käytetään erilaisia sähkökemiallisia antureita ja entsyymikytkettyjä immunometrisiä analyysejä (ELISA).

Ensyymimääritysten tulokset ilmaistaan usein yksiköissä, jotka kuvaavat entsyymin aktiivisuutta, kuten kansainvälisissä yksiköissä (U), missä 1 U vastaa tiettyä määrää substraattia, joka muuttuu tuotteeksi minuutissa tietyissä standardiolosuhteissa. Ensyymimäärityksiä sovelletaan laajasti muun muassa lääketieteellisessä diagnostiikassa, elintarviketeollisuudessa, ympäristötieteissä ja lääkekehityksessä.