Enimmäissut

Enimmäissut on termi, joka ei esiinny laajalti suomenkielisissä sanakirjoissa eikä ole vakiintunut käsite. Se ei näytä kuuluvan yleiseen tekniseen sanastoon, ja sen merkitys riippuu käytöyhteydestä. Termi saattaa olla kirjoitusvirhe, harvinainen neologismi tai erikoisalalla syntynyt nimi.

Etymologia ja tulkinnat: Mikäli termille annetaan merkitys, se vaikuttaa olevan muodostettu sanasta enimmäis- (“maksimi”) liittämällä -ut- tai -ut loppuun, mutta ilman yleisesti hyväksyttyä taivutusmallia. Suomen standardisanastossa vakiintuneita vastineita maksimaaliselle ilmiölle ovat esimerkiksi enimmäismäärä tai maksimi; myös verbit maksimoida ja participi “maksimoitu” ovat yleisiä. Näin ollen enimmäissut ei ole yleinen, vakiintunut käsite.

Käyttö ja ohjeet: Ellei enimmäisutusta ole määritelty tekstissä, on tärkeää antaa selkeä määritelmä tai vaihtoehtoisesti käyttää vakiintuneita ilmauksia. Jos termi esiintyy teknisessä asiakirjassa tai tutkimuksessa, sen määritelmä tulisi kirjata tarkasti ja viitata, mihin suureen tai ilmiöön sillä viitataan.

Yhteydet ja vertailut: Termiin liittyviä, vakiintuneita ilmauksia ovat enimmäismäärä, maksimi, suurin arvo sekä maksimoida-verbi. Mikäli halutaan viitata maksimaaliseen tilaan tai arvoon jokapäiväisessä kielenkäytössä, on suositeltavaa käyttää näitä standardimuotoja.

Huomautus: Koska enimmäissut ei ole vakiintunut termi, sen käytöstä kannattaa sopia lukijan tai kontekstin kanssa ja tarvittaessa määritellä kirjoituksessa.