Enimmäismäärät

Enimmäismäärät ovat korkeimpia sallituja määriä, joita voidaan käyttää, tuottaa, ostaa tai kuluttaa tietyssä yhteydessä. Ne voivat perustua lainsäädäntöön, säädöksiin, viranomaispäätöksiin tai sopimuksiin ja niissä määritetään usein ajanjakso, yksikkö ja konteksti. Enimmäismäärät asettavat rajan sille, kuinka suuria määriä toimintaa tai tuotteita saa olla olemassa tai käytössä kerrallaan tai tietyn ajanjakson aikana.

Enimmäismäärät esiintyvät monilla aloilla. Ympäristönsuojelussa ne voivat olla päästöjen tai pilaantumisen enimmäismääriä, jotka pitoisuus- tai päästörajat asettavat toimintaa rajoittavasti. Energiataloudessa ne voivat koskea kulutuksen tai tuotannon enimmäismääriä. Taloudessa ja julkisessa hallinnossa enimmäismäärät voivat liittyä tukiin, etuuksiin tai budjetin käyttörajauksiin. Terveydenhuollossa ne voivat määrätä lääkkeiden enimmäispäivittäisen annoksen tai enimmäiskäsittelymäärät. Logistiikassa ja turvallisuudessa ne voivat koskea kuormituskykyä, kapasiteettia tai varastointitilaa. Kiinteistö- tai kaupankäyntiympäristössä enimmäismäärät voivat liittyä esimerkiksi tuotteen tilavuuksiin tai hankintakiintiöihin.

Valvonta on yleistä: viranomaiset seuraavat noudattamista ja seuraamukset, kuten sakot tai toiminnan rajoittaminen, voivat seurata ylityksistä. Joissakin tapauksissa on mahdollisuus poikkeuksiin tai väliaikaisiin vapaauksiin.

Enimmäismäärät edesauttavat turvallisuuden, terveyden, ympäristön ja talouden tasapainon ylläpitämistä sekä varmistavat, että toimenpiteet tapahtuvat hallitusti ja ennakoidusti.