Enimmäisluotto

Enimmäisluotto tarkoittaa lainanantajan määrittelemää suurinta summaa, jonka hakijalle voidaan myöntää lainasopimuksen puitteissa. Se toimii ennalta arvioiduna ylärajana, eikä takaa, että koko määrää voidaan myöntää tai maksaa.

Enimmäisluotto riippuu hakijan luottokelpoisuudesta: tuloista, työllisyystilanteesta, velkakuormituksesta, aiemmasta maksukäyttäytymisestä sekä mahdollisista vakuuksista. Lisäksi lainatyyppi vaikuttaa: asuntolainoissa ja käyttölainoissa enimmäisraja lasketaan osuutena vakuutettavasta arvosta sekä vakuuksista, ja huomioidaan lainan suhde arvon määrään (loan-to-value, LTV) sekä hakijan takaisinmaksukyky (debt-to-income, DTI).

Enimmäisluotto ei ole sitova lupaus. Se on arvio siitä, kuinka paljon lainaa voi olla mahdollista saada, ja itse myönnettävä laina voi olla pienempi riippuen hakijan kokonaistaloudellisesta tilanteesta sekä lainan ehdoista. Enimmäisluottoa käytettäessä huomioidaan lisäksi sääntely- ja pankin omat käytännöt, jotka voivat vaikuttaa rajoihin ja kustannuksiin.

Esimerkiksi asuntolainoissa enimmäisluotto voi määräytyä siten, että lainattava summa vastaa tiettyä prosenttiosuutta asunnon arvosta, riippuen riskistä, vakuuksista ja lainanottajan profiilista. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi LTV-arvon rajoituksia, joiden mukaan enimmäisluottoa rajataan.

Jos hakija tarvitsee enemmän luottoa, hän voi hakea tarkempaa arviota tai neuvotella lisäedellytyksistä, kuten suuremman vakuuden, korkeammat tulot tai parempi takaisinmaksukyky.