Enantioselektiivisyyttä

Enantioselektiivisyys tarkoittaa sitä, että kemiallisessa reaktiossa tai biologisessa vuorovaikutuksessa syntyy peilikuvaparista toisen enantiomeerin yli. Tämä suuntautuminen ilmenee, kun käytetty ympäristö on chiraali—esimerkiksi katalyytti, reagenssi tai olosuhteet—that suosivat toista enantiomeeria muodostumisessa. Enantioselektiivisyys kuuluu stereoselektiivisyyden laajempaan käsitteeseen ja siihen liittyy usein erottelu diastereoteroisista stereoisomeereistä.

Mittayksikkönä käytetään enantiomerian excessia (ee) tai enantiomerian ratioa (er). Ee lasketaan kaavalla ee = |R − S|/(R + S) × 100 prosenttia, missä R ja S ovat reaktiossa muodostuneiden enantiomerien osuuksia. Esimerkiksi tuotteessa, jossa on 80 prosenttia enantiomeeri A:sta ja 20 prosenttia B:sta, ee on 60 %. Enantiomeriratio kuvaa näiden osuuksien suhdetta, kuten 80:20.

Enantioselektiivisyyttä voidaan saavuttaa sekä enantioitsevilla katalyyteillä että entsyymeillä sekä organokatalyyttisillä menetelmillä. Asymmetrisessä synteesissä käytetään usein chiraaleja katalyyttejä, jotka kontrolloivat vallitsevan enantiomerin muodostumista. Tunnettuja esimerkkejä ovat Sharplessin epoksidaatio, Corey–Bakshi–Shapiro -reduktion (CBS-reduktio) sekä monia asymmetrisiä hydrogennus- ja oksidaatioreaktioita. Enantioselektiivisyys on erityisen tärkeä lääkeaineteollisuudessa, koska enantiomerit voivat osoittaa merkittäviä eroja biologisessa aktiivisuudessa ja haittavaikutuksissa.

Mittausmenetelmiksi käytetään usein chiral-kromatografiaa (esim. chiral HPLC tai chiral GC) sekä polarimetria, ja useissa kuvioissa ee-arvoa vahvistetaan useilla analyyttisillä tekniikoilla.