Elinikäisyys

Elinikäisyys kuvaa yksilön elämän pituutta syntymästä kuolemaan. Sitä voidaan tarkastella useilla tavoilla: elinajanodotteena syntymästä (odotettuna elinikänä), elinajanodotteena tietyn ikäisenä sekä maksimaalina elinikänä (suurimpana havaittuna tai teoreettisena pituutena).

Geneettinen tausta sekä ympäristötekijät vaikuttavat elinikäisyyteen. Ravinto, terveydenhuolto, elinympäristö ja elämäntavat sekä sairaudet ja onnettomuudet vaikuttavat elinikään. Biologisesti ikääntyminen johtuu solujen vanhenemisesta, telomeerien lyhenemisestä ja solujen korjausmekanismien heikkenemisestä.

Lajien välillä elinikäisyys vaihtelee suuresti. Pienet mikro-organismit voivat elää vain tunteja, kun taas suuret nisäkkäät voivat elää useita vuosikymmeniä. Ihmisillä elinajanodote on kasvanut historian saatossa terveydenhuollon, puhtaan veden ja paremman ravinnon ansiosta, mutta maksimaalinen elinikä nähtävästi asettuu lajikohtaisiin rajoihin.

Elinikäisyys on keskeinen mittari demografiassa, biologiassa ja terveydenhuollon suunnittelussa. Tutkimus keskittyy sekä ikääntymisen mekanismeihin että keinoihin lisätä terveellistä elinikää ja parantaa elämänlaatua iän myötä.