Eliitistä

Eliitti tarkoittaa yhteiskunnallisesti pienempää mutta vaikutusvaltaisempaa ryhmää, jolla on poikkeuksellisen paljon valtaa, resursseja tai prestigeä suhteessa suurempaan osaan yhteiskuntaa. Termi kattaa poliittisen, taloudellisen, kulttuurisen sekä akateemisen ja muiden alojen johtavat ja vaikuttajat. Sanaa käytetään sekä arkipäiväisessä kielessä että tieteellisessä keskustelussa kuvaamaan erilaisten valtakeskusten muodostamia verkostoja.

Etymologia ja historiallinen tausta: Sana on lainattu ranskan élite-sanan kautta, joka on peräisin latinankielisestä juuresta eligere, “valita”. Suomesssa eliitti on vakiintunut kuvaamaan erityisesti niitä ryhmiä, joiden jäsenet ovat saamassa suurta laatua, tunnustusta tai valtaa. Lainaaminen ja käyttötavat ovat kehittyneet 1800–1900-luvuilla, jolloin käsite on laajentunut kattamaan sekä hallinnon että talouden ja kulttuurin vaikuttajat.

Käyttökontekstit: Eliittiä puetaan usein kohdistamaan valta- ja päätöksentekoon sekä kulttuurisiin ja taloudellisiin pääomien kerääjiin. Tällaisia ovat esimerkiksi poliittinen johto, suuryritysten johtajat, pääomapiirit, korkeakoulut ja suurmediakanavat. Käsite voi esiintyä sekä kuvailevana että kriittisenä luokituksena, ja sitä käytetään tarkastelemaan epätasaista resursointia, verkostoitumista ja päätöksenteon läpinäkyvyyttä.

Kritiikki ja keskustelu: Eliitti-käsite on usein arvolatautueinen ja sen määrittely vaihtelee tutkimusnäkökulmasta riippuen. Keskeisiä keskustelun teemoja ovat pääoman jaettuisuus, liikkuvuus, meritokrian toteutuminen sekä se, miten eliitti rakentaa ja ylläpitää valtaa sekä miten se reagoi kansalaisyhteiskunnan paineisiin.

Elatiivinen muoto: Suomen kielessä elatiivimuoto eliitistä viittaa lähteeseen tai aiheeseen, kuten kontekstissa “eliitistä puhuttaessa” tai “eliitistä riippuen”.