Elektroniikkajäähdytys

Elektroniikkajäähdytys viittaa prosesseihin ja tekniikoihin, joita käytetään elektroniikkakomponenttien ja järjestelmien lämpötilan alentamiseen ja hallintaan. Elektroniikkalaitteet tuottavat lämpöä käytön aikana, ja liiallinen lämpö voi heikentää suorituskykyä, lyhentää käyttöikää ja jopa aiheuttaa komponenttien vikaantumisen. Tehokas jäähdytys on siten kriittistä luotettavan ja pitkäikäisen elektroniikan varmistamisessa.

Yksinkertaisimmat jäähdytysmenetelmät perustuvat passiiviseen lämmönsiirtoon. Tällöin hyödynnetään luonnollista konvektiota ja säteilyä ilman lisäenergiaa. Tällaisia ratkaisuja ovat esimerkiksi kotelon muotoilu siten, että ilma pääsee kiertämään vapaasti, tai lämpöä johtavien materiaalien käyttö. Tehokkaampi passiivinen jäähdytys saavutetaan jäähdytyslevyillä, jotka lisäävät komponentin pinta-alaa ja siten edistävät lämmön haihtumista ympäröivään ilmaan.

Aktiiviset jäähdytysmenetelmät vaativat ulkoista energianlähdettä. Yleisin aktiivisen jäähdytyksen muoto elektroniikassa on tuuletin, joka pakottaa ilman virtaamaan komponenttien yli tai jäähdytyslevyjen läpi. Nestemäinen jäähdytys on tehokkaampi tapa poistaa lämpöä ja sitä käytetään usein korkean suorituskyvyn tietokoneissa ja palvelimissa. Siinä erikoisnestettä kierrätetään komponenttien ympärillä, ja lämpö siirtyy nesteeseen, joka sitten jäähdytetään esimerkiksi jäähdyttimessä. Muita kehittyneempiä jäähdytystekniikoita ovat esimerkiksi lämpöputket, Peltier-elementit ja kryojäähdytys.