Ekvivalenssiannosyksiköitä

Ekvivalenssiannosyksiköitä, eli ekvivalenttidoseja, käytetään mittaamaan ionisoivan säteilyn biologista vaikutusta eri säteilylajeilla ja eri energiatasoilla. Perusidea on, että eri säteilyt voivat aiheuttaa saman biologisen vaurion eri määrillä absorboitunutta energiaa. Ekvivalenttidoseilla pyritään siis ottamaan huomioon tämä ero.

Yksikkö on kehitetty radiobiologian ja säteilysuojelun tarpeisiin. Sen avulla voidaan vertailla ja arvioida säteilyn haitallisuutta eri tilanteissa, mikä on olennaista esimerkiksi lääketieteellisessä kuvantamisessa tai työperäisessä altistumisessa.

Ekvivalenttidoseja määriteltäessä otetaan huomioon kaksi keskeistä tekijää. Ensimmäinen on absorboitunut annos, joka kuvaa kudokseen absorboituneen säteilyenergian määrää. Toinen tekijä on säteilyn lajitekijä (radiation weighting factor, wR), joka kuvaa eri säteilylajien (esim. alfa-, beta-, gamma-säteily, neutronit) kykyä aiheuttaa biologista vahinkoa tiettyä absorboitunutta annosta kohden.

Ekvivalenttidoseille käytetty yksikkö on sievert (Sv). Yksi sievert on suuri annos, ja usein käytetään pienempiä yksiköitä, kuten millisievert (mSv) tai mikrosievert (µSv). Ekvivalenttidoseja käytetään laajemmin arvioitaessa säteilyn kokonaisriskiä ja määriteltäessä turvallisuusrajoja.