Eksoplaneettalöydöt

Eksoplaneettalöydöt viittaavat planeettojen löytämiseen oman aurinkokuntamme ulkopuolelta. Näitä planeettoja kutsutaan eksoplaneetoiksi tai ekstrasolaarisiksi planeetoiksi. Ensimmäinen vahvistettu eksoplaneettalöytö tehtiin vuonna 1992 pulsar-planeettajärjestelmästä, mutta ensimmäinen oman tähtensä kiertävä eksoplaneetta löydettiin vuonna 1995. Tämän jälkeen eksoplaneettatutkimus on kokenut nopean kasvun.

Eksoplaneettoja havaitaan useilla eri menetelmillä. Yleisimpiä ovat tähtien kirkkauden muutoksiin perustuva transiittimenetelmä, jossa planeetan kulkiessa tähtensä editse aiheuttaa pienen valonhimmennyksen, sekä säteittäisnopeusmenetelmä, joka mittaa tähteen ajelehtimista planeetan gravitaation vaikutuksesta. Muita menetelmiä ovat suora kuvantaminen, gravitaatiolinssi-ilmiö ja astrometria.

Miljoonista tunnetuista eksoplaneetoista suurin osa on löydetty NASAn Kepler-avaruusteleskoopin ja TESS-avaruusteleskoopin avulla. Näiden löytöjen myötä olemme saaneet tietoa planeettojen monimuotoisuudesta, aina kuumista kaasuplaneetoista supermaailmoihin ja jopa kiviplaneettoihin, jotka saattavat sijaita tähtensä elinkelpoisella vyöhykkeellä. Elinkelpoisella vyöhykkeellä tarkoitetaan etäisyyttä tähdestä, jossa nestemäinen vesi voisi esiintyä planeetan pinnalla. Eksoplaneettalöydöt ovat mullistaneet ymmärryksemme aurinkokuntamme ainutlaatuisuudesta ja lisäävät todennäköisyyttä elämän olemassaololle muualla universumissa. Tutkimus jatkuu aktiivisesti uusien ja kehittyneempien havaintolaitteiden avulla.