Eklektisyyden

Eklektisyyden käsite viittaa lähestymistapaan, jossa otetaan käyttöön elementtejä useista eri lähteistä tai traditioista sen sijaan, että noudatettaisiin yhtä järjestelmää. Sana juontaa kreikkalaisesta eklektikos-sana, joka tarkoitti “valittua” tai “poimittua”, ja suomalaisessa käytössä eklektisyys tai eklektismi muodostavat siitä substantiivin. Käytännön ilmenemismuotoja on monilla aloilla, kuten filosofiassa, taiteessa, arkkitehtuurissa ja uskonnoissa.

Filosofiassa eklektisyys tarkoittaa menetelmää, jossa otetaan mukaan argumentteja tai periaatteita eri traditioista sen sijaan, että sitouduttaisiin yhteen kokonaisuuteen. Tällainen lähestymistapa voi korostaa käytännöllisyyttä ja kriittistä valintaa, mutta sitä on myös arvosteltu puutteellisesta johdonmukaisuudesta.

Taiteessa ja arkkitehtuurissa eklektinen tyylisuunta yhdistää elementtejä historiallisista tyyleistä, esimerkiksi klassistisesta, romantiikasta tai modernismista, usein yleisön tilauksesta tai aikakauden muotitietoisuudesta riippuen. Tämä on ollut erityisen näkyvää 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella.

Käytännön kontekstissa eklektisyyttä esiintyy uskonnollisissa ja henkisissä käytännöissä, joissa opetuksia tai rituaaleja yhdistetään eri traditioista. Eklektisyyttä on sekä pidetty joustavana ja sopeutumiskykyisenä että kritisoitu pinnallisesta yhdistelystä ja epäyhtenäisyydestä.