Eitodennäköisyysotantamenetelmät

Eitodennäköisyysotantamenetelmät, eli ei-todennäköisyysotanta, ovat joukko otantamenetelmiä, joissa otoksen jäseniä ei valita satunnaisesti perustuen tunnettuun todennäköisyysjakaumaan. Sen sijaan otoksen muodostamisessa käytetään ei-satunnaisia valintakriteerejä. Tämä eroaa todennäköisyysotannasta, jossa jokaisella populaation jäsenellä on ennalta määritelty, nollasta poikkeava todennäköisyys tulla valituksi otokseen.

Eitodennäköisyysotantamenetelmiä käytetään usein tilanteissa, joissa kattavan otantakehikon saaminen on vaikeaa tai mahdotonta, tai kun tutkimuksen resurssit ovat rajalliset. Ne voivat olla kustannustehokkaampia ja nopeampia toteuttaa kuin todennäköisyysotantamenetelmät. On kuitenkin tärkeää huomata, että eitodennäköisyysotannalla valittujen otosten perusteella tehtävät yleistykset populaatioon ovat usein rajoitettuja, koska otos ei välttämättä edusta koko populaatiota.

Yleisiä eitodennäköisyysotantamenetelmien tyyppejä ovat esimerkiksi mukavuusotanta, jossa valitaan helposti saatavilla olevia yksilöitä, ja harkintaotanta, jossa tutkija käyttää omaa asiantuntemustaan valitakseen sopiviksi katsomansa osallistujat. Muita esimerkkejä ovat lumipallo-otanta, jossa olemassa olevat osallistujat suosittelevat uusia osallistujia, ja kvotaotanta, jossa pyritään valitsemaan osallistujia siten, että otos vastaa populaation tunnettuja jakaumia tietyiltä ominaisuuksilta.