Eirangaistava

Eirangaistava on suomalaisessa oikeuskielessä adjektiivi, joka tarkoittaa jotakin tekoa tai tilannetta, josta ei aiheudu rikosoikeudellista rangaistavuutta. Termi kuvaa sitä, että vaikka teko olisi muuten rekisteröitävissä tai yhteiskunnan sääntöjen mukaan sallitut, ei siitä seuraa rangaistus rikoslain näkökulmasta. Eirangaistavuus ei välttämättä tarkoita yleisen moraalikäsityksen mukaan hyväksyttävyyttä tai lupaa toimia kyseisessä tilanteessa; kyse on yksinomaan rikosoikeudellisesta vastuusta.

Käytännössä eirangaistavuutta arvioidaan rikosoikeudellisen vastuun elementtien valossa. Teon rangaistavuus edellyttää usein sekä teon objektiivisia että subjektiivisia elementtejä (ainetta laissa tarkoitetun teko- ja tahallisuus). Jos näitä elementtejä ei ole, teko on eirangaistava. Lisäksi lainsäädännössä voi olla vapauttavia syitä, jotka poistavat rikosoikeudellisen vastuun. Tällaisia ovat esimerkiksi oikeutus- tai vapauslausekkeet, kuten itsepuolustukseen tai hätävarjeluun sekä pakottavat tilanteet, joissa teko on oikeudenmukaisesti perusteltua.

Eirangaistavuus voi ilmetä myös siinä, että jokin teko ei kuulu rikoslain alaiseen rikokseen, vaan siihen sovelletaan muuta oikeutta (esimerkiksi hallinnolliset seuraamukset tai siviilioikeudelliset seuraamukset). Näin ollen mahdollinen seuraamus ei ole rikosoikeudellinen rangaistus, vaikka teko saattaisi herättää yhteiskunnallisen huolen.

Termi esiintyy pääasiassa oikeuslääniin, oikeuskirjallisuudessa ja oikeuskäytännössä kuvaamaan tilanteita, joissa rikosoikeudellinen rangaistus ei määräytyisi. Se ei yksin määritä teon hyväksyttävyyttä, vaan rajoittuu siihen, onko teko rangaistava rikoslain perusteella.