Disintegrointiaineiden

Disintegrointiaineet ovat lääketeollisuudessa käytettäviä apuaineita, jotka nopeuttavat tablettien ja kapselien hajoamista veden vaikutuksesta. Ne ovat erityisen tärkeitä kiinteiden annosmuotojen valmistuksessa, kuten suoraan puristettavien tablettien ja märkä rabin valmistuksessa käytettävien rakeiden avulla.

Toimintaperiaate perustuu pääosin turvotukseen ja veden sitomiseen. Kun kiinteä annosmuoto joutuu kosketuksiin veden kanssa, disintegrointiaineet imevät vettä ja turvonnut rakenne sulkee tabletin kappaleiksi sekä muodostaa käytännössä veden ja liuenneen osan parempaa virtausta helpottavan networkin, jolloin hajoaminen ja dispersio nopeutuvat. Osa aineista toimii myös fyysisellä puristuksella ja väliaineiden välisellä tilavuuden muutoksella.

Tyyppejä ja yleisimpiä aineita ovat esimerkiksi tärkkelys ja sen johdannaiset, mikrokristallinen selluloosa sekä ristikliitetyt polyvinyylipyrrolidonit ja natriumkroskarmelloosi (kroskarmelloosinaatrium). Lisäksi natriumstärkeglykolata tai sen kaltaiset tärkkelysjohdannaiset ovat yleisesti käytettyjä disintegrointiaineita. Näitä aineita voidaan käyttää sekä suoraan puristettavissa että märkärakennuksessa valmistettavissa muodoissa, ja niitä voidaan yhdistellä muiden apuaineiden kanssa.

Laatuvaatimukset määrittelee farmakopeat ja laatuvarmistus, kuten disintegrationsaika ja tasaista dispersioasemaa koskevat standardit. Disintegrointiaineet vaikuttavat sekä API:n vapautumiseen että käytettävyyteen, ja niiden yhteensopivuus ainesosien kanssa on varmistettava ennen kaupallistamista.