Diffuusoitumisaste

Diffuusoitumisaste on materiaalin ominaisuus, joka kuvaa, kuinka helposti aineet – erityisesti vesihöyry – diffundoituvat sen läpi. Käytännössä se kertoo sen läpäisevyyden ilman kosteusliikettä vastaan, ja siihen vaikuttavat materiaalin mikrorakenne, kosteuden tila, lämpötila sekä kosteuden sitomiskyky (sorptio). Diffuusoitumisaste on usein ilmaisuvaihtoehtoina määritelty sekä kerroin (tai tehokas diffuusiokerroin) että dimensioton indeksi, joka kuvaa diffuusiopinnan läpäisyä suhteessa vapaan tilan diffuusiotuotteisiin.

Tehokas diffuusiokerroin D_eff kuvaa todellista massan diffuusiota materiaalin sisällä ja sen ympäristön välillä. Kun D_eff kasvaa, materiaali on vesihöyryn diffundoitumisen suhteen läpäisevämpi; kun se pienenee, materiaali toimii paremmin kosteuden pidätysnä. Diffuusoitumisasteen arviointi voi perustua kokeellisiin mittauksiin, joissa asetetaan kosteusgradientti ja mitataan diffuusiovirtaa, sekä standardeihin perustuvin kosteus- ja höyryläpäisytestien tuloksiin. Joissain yhteyksissä tulokset esitetään myös muuna kuin D_eff:inä esimerkiksi kosteudenvastukseksi (mu) tai muulla dimensiottomalla arvoltaan.

Käytännön merkitys on erityisesti rakennustermeissä: diffuusoitumisaste vaikuttaa rakennusosien kosteustekniseen käyttäytymiseen, kondensaatiiriskeihin sekä home- ja lahohazardien riskiin. Materiaalivalinnoissa pyritään usein tasapainottamaan diffuusoitumisaste ja ilmanpitävyys siten, että kosteudenmuutokset voivat poistua hallitusti ilman, että rakenteisiin tiivistyy ylimääräistä kosteutta.

Diffuusoitumisasteen käsite esiintyy erityisesti suomenkielisessä rakennus- ja materiaalitieteellisessä kirjallisuudessa ja standardeissa.

---