Diffuusiokapasiteettia

Diffuusiokapasiteetti on fysiologinen käsite, joka kuvaa kaasujen siirtymisnopeutta keuhkojen seinämän läpi verenkierron ja keuhkorakkuloiden välillä. Se on mittari keuhkojen tehokkuudesta hapen ottamisessa ja hiilidioksidin poistamisessa. Diffuusiokapasiteettia kuvataan usein lyhenteellä D L (D = diffuusio, L = lung).

Diffuusiokapasiteetin määrittämiseen käytetään yleensä hiilimonoksidia (CO) tai sen analogeja, koska ne sitoutuvat hemoglobiiniin tehokkaasti ja niiden pitoisuus veressä on pieni. Mittaus tapahtuu siten, että koehenkilö hengittää sisään tunnetun pitoisuuden kaasua ja sen jälkeen pitää hengitystään hetken ennen uloshengitystä. Vertaamalla sisään- ja uloshengitysilman pitoisuuksia voidaan laskea kaasun siirtymisnopeus ja siten diffuusiokapasiteetti.

Diffuusiokapasiteettiin vaikuttavat monet tekijät, kuten keuhkorakkuloiden pinta-ala, keuhkorakkuloiden seinämän paksuus, veren määrä keuhkoissa ja hemoglobiinin pitoisuus. Se voi alentua monissa keuhkosairauksissa, kuten keuhkoahtaumataudissa, keuhkofibroosissa ja keuhkoemfyseemassa. Alentunut diffuusiokapasiteetti voi johtaa hapenpuutteeseen elimistössä ja vaikeuttaa fyysistä suorituskykyä. Sitä käytetään kliinisesti diagnostiikassa ja hoitovasteen seurannassa.