Deskriptivisyydellä

Deskriptivisyydellä tarkoitetaan kielitieteellisessä kontekstissa lähestymistapaa, jossa kieliä kuvaillaan ja analysoidaan sellaisina kuin niitä käytetään, eikä niitä sääntöjen mukaan kontrolloida. Deskriptivisyys korostaa rekistereitä, variaatiota ja kontekstuaalisuutta sekä pyrkii luomaan tilastollisesti ja ilmiöpohjaisesti perusteltuja kuvauksia kielestä.

Se vertautuu preskriptivismiin, joka asettaa kielelle normatiivisia sääntöjä ja oikeita käytäntöjä. Deskriptivisyyden tarkoituksena on tehdä näkyväksi käytännön kielimuotoja – esimerkiksi puhe- ja kirjoituskäytäntöjä, murteita, kielenmuunnoksia ja rekisterivaihteluita – ja kehittää kuvaavia kielioppikirjoja sekä sanakirjoja, jotka heijastavat todellista kielenkäyttöä.

Tyypillisiä sovelluksia ovat korporaattinen tutkimus, kielentutkimus, dialektitutkimus ja sosiolingvistiikka, joissa tutkitaan, miten kieli muuttuu ja miten sosiaaliset tekijät vaikuttavat kielenkäyttöön. Deskriptivisyys ei tarkoita hyväksyntää kaikelle käytölle, vaan sitä, että kyseinen käyttö havainnoidaan ja luokitellaan.

Kritiikit huomioivat, että pelkällä kuvaamisella ei välttämättä ohjata opetusta tai oikeudenmukaisia käytäntöjä, ja keskusteluissa korostetaan usein tasapainoa kuvaamisen ja normatiivisen ohjauksen välillä. Moderni kielitiede yhdistää kuitenkin deskriptivisyyden tarkkaan dataan ja kielen käytäntöihin, jolloin tutkimus on sekä empiiristä että käytäntöorientoitunutta.