Defragmentointi

Defragmentointi on tallennusjärjestelmän toimenpide, jossa tiedostojen lohkot järjestetään fyysisesti peräkkäin tallennusmedialle. Tavoitteena on vähentää hakujen tarvetta ja nopeuttaa sekä lukemista että kirjoittamista.

Fragmentaatio syntyy, kun tiedostoja luodaan, poistetaan ja muokataan jatkuvasti. Vapaa tila sekä tiedostojen lohkot voivat hajautua, mikä lisää hakujen määrää ja aiheuttaa lukupäiden liikkumista. Tämä voi heikentää HDD-levyillä järjestelmän suorituskykyä huomattavastikin, kun taas SSD-levyillä vaikutus on yleensä pienempi eikä defragmentoinnilla ole samaa hyötyä.

Toimintaperiaate perustuu fyysisen sijainnin uudelleenjärjestelyyn: defragmentointi siirtää tiedoston lohkoja siten, että ne sijaitsevat vierekkäin, sekä yhteen kokoaa vapaa-tilan lohkoja, mikä parantaa peräkkäistä luku- ja kirjoituskulkua. Usein prosessi tehdään taustalla järjestelmän aikatauluttamana tai käyttäjän pyynnöstä.

Käyttöjärjestelmä- ja työkalut vaihtelevat. Windowsissa Defragment and Optimize Drives -työkalu suorittaa sekä defragmentoinnin että optimoitumisen. Linuxissa käytetään esimerkiksi e4defrag-, ja muissa jakeluissa vastaavia työkaluja. macOS hoitaa defragmentoinnin yleensä taustalla tiedostojärjestelmän omilla optimointeillaan.

Rajoitukset ja suositukset: Defragmentointi ei poista kaikkia suorituskyvyn ongelmia eikä korvaa varmuuskopiointia. SSD-levyillä säännöllinen defragmentointi ei yleensä ole suositeltavaa ja voi lyhentää käyttöikää; parempi on antaa käyttöjärjestelmän hoitaa tiedon uudelleenjärjestely TRIM- tai garbage-collection-tekniikoilla. Pahimmillaan defragmentointi voi aiheuttaa laitteen käyttökatkoksia, joten varmuuskopiointi on suositeltavaa ennen suuria operaatioita.