DSMluokitusten

DSM-luokitukset ovat American Psychiatric Associationin (APA) laatimia mielenterveyden häiriöiden diagnostisia luokituksia. DSM eli Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders tarjoaa oirekriteerit ja kuvaukset sille, millä perusteella tietty häiriö voidaan diagnosoida. Luokitukset toimivat sekä kliinisen työn että tutkimuksen ja koulutuksen perustana, ja niitä käytetään laajalti Yhdysvalloissa sekä monissa kansainvälisissä yhteyksissä. DSM eroaa ICD-järjestelmästä siinä, että DSM keskittyy diagnostisiin kriteereihin ja kuvaaviin käytäntöihin, kun ICD on kansainvälinen järjestelmä, joka korostaa kodauksia tilastointiin ja terveydenhuollon hallintoon.

Historia ja pääversiot: Ensimmäinen DSM julkaistiin vuonna 1952. Seurasi DSM-II (1956), DSM-III (1980) ja DSM-III-R, DSM-IV (1994) ja DSM-IV-TR, ja vuonna 2013 julkaistiin DSM-5. Viimeisin päivitys on DSM-5-TR (2022), jossa tarkennettiin kriteerejä sekä kulttuurisia ja kliinisiä huomioita. DSM-5 poisti moniaksiaalisen järjestelmän ja korosti kriteeriperusteista diagnoosia sekä lisäsi kulttuurisen formuloinnin esiin tuomisen.

Käyttö ja rajoitteet: DSM:n kriteerit ovat keskeinen työkalu erityisesti Yhdysvalloissa, mutta niitä käytetään myös tutkimuksessa ja joissain klinikoissa ympäri maailmaa. ICD-järjestelmä on yleisesti käytössä koodauksessa ja tilastoinnissa. DSM edistää diagnoosien yhdenmukaisuutta, mutta siihen liittyy kritiikkiä kulttuurisen kontekstin huomioimisen puutteista sekä monien häiriöiden päällekkäisyyden ja lääketieteellisen patologian liiallisesta korostamisesta.

Kriittinen keskustelu: DSM:ää on kritisoitu kulttuurisen kontekstin huomioimisen puutteista sekä siitä, että kriteerit voivat patologisoida normaalia kokemusta. Lisäksi monet häiriöt voivat olla päällekkäisiä (comorbidity), mikä vaikuttaa diagnoosien luotettavuuteen ja hoitojen suunnitteluun sekä tutkimuksen suuntaan.