DNAsekvensointimenetelmät

DNAsekvensointimenetelmät viittaavat erilaisiin tekniikoihin, joita käytetään määrittämään DNA:n emäsparijärjestys. Ensimmäinen laajalti käytetty menetelmä oli Sanger-sekvensointi, joka perustuu terminaattorien käyttöön DNA-polymeraasin toiminnan pysäyttämiseksi ketjun kasvun aikana. Tämä menetelmä on edelleen hyödyllinen pienempien DNA-fragmenttien sekvensoinnissa ja virheiden tarkistamisessa. Uudemmat, ns. seuraavan sukupolven sekvensointimenetelmät (NGS) ovat mullistaneet genomiikan tarjoamalla huomattavasti suuremman läpimenon ja pienemmät kustannukset. NGS-tekniikat, kuten Illumina-sekvensointi, perustuvat usein fragmenttien samanaikaiseen lukemiseen ja analysointiin, mikä mahdollistaa koko genomin nopean sekvensoinnin. Kolmannen sukupolven sekvensointimenetelmät, kuten PacBio ja Oxford Nanopore, pystyvät lukemaan erittäin pitkiä DNA-fragmentteja yhtenä lukuna, mikä helpottaa monimutkaisten genomin alueiden, kuten toistuvien sekvenssien, ratkaisemista. Menetelmän valinta riippuu tutkimuskysymyksestä, vaadittavasta tarkkuudesta ja budjetista. Kaikkien sekvensointimenetelmien tavoitteena on tuottaa mahdollisimman tarkkaa tietoa elämän perimästä.