Chelaatiohoitoja

Chelaatiohoidot ovat lääketieteellisiä hoitoja, joissa käytetään chelaattoreita eli yhdisteitä, jotka sitovat raskasmetalleja ja muita epäorgaanisia aineita muodostaen liukoisia komplekseja, joita elimistö voi erittää helpommin munuaisten kautta. Näin pyritään alentamaan metallien pitoisuuksia kehossa ja vähentämään toksisia vaikutuksia. Chelaatiohoitoa käytetään ensisijaisesti todettujen raskasmetallimyrkytysten hoidossa sekä joidenkin metallikertymien aiheuttamien tilojen hoidossa.

Yleisimmät käytetyt chelaattorit ovat esimerkiksi calcium disodium EDTA (CaNa2-EDTA), jota käytetään usein lyijymyrkytyksen hoitoon; dimercaprol (BAL), joka annetaan usein injektiona ja voidaan käyttää yhdessä muiden chelaatteiden kanssa; dimercaptosucciinihappo (DMSA, succimer), joka on suun kautta annettava lasten lyijymyrkytyksen hoitoon; sekä dimercaptopropaanesulfonihappo (DMPS), jota käytännöt ja saatavuus vaihtelevat maittain. Lisäksi käytetään muita chelaatteja kuten deferasiroksia ja deferipronea raudan liikakertyksen hoitoon sekä deferoksamiinia akuutin raudanmyrkytyksen hoitoon. Eri chelaattoreiden valinta riippuu myrkytyksen luonteesta, potilaan iästä sekä paikallisista suosituksista.

Turvallisuus ja seuranta ovat olennaisia: chelaatiohoidot voivat aiheuttaa munuaistoksisuutta, hypokalsemian ja elektrolyyttihäiriöitä sekä harvinaisia allergisia reaktioita. Ne voivat myös poistaa elimistöstä arvokkaita mineraaleja, kuten sinkkiä ja kuparia, joten hoitoa valvotaan laboratoriokokein ja kliinisin seurannoin. Aina hoitoa ei anneta; se on tarkoitettu selkeiden myrkytysoireiden ja laboratoriotason toteamisen jälkeen. Chelaatiohoitoja säädellään kansainvälisesti ja ne toteutetaan terveydenhuollon ammattilaisten valvonnassa.