Bifosfonaatit

Bifosfonaatit ovat lääkeryhmä, jota käytetään luuston sairauksien hoitoon. Niiden ensisijainen käyttötarkoitus on vähentää luukatoa ja ehkäistä murtumia. Bifosfonaatit vaikuttavat osteoklasteiksi kutsuttuihin luuta hajottaviin soluihin, hidastaen niiden toimintaa. Tämän seurauksena luun hajoaminen hidastuu ja luun tiheys voi parantua.

Yleisimpiä bifosfonaateilla hoidettavia tiloja ovat osteoporoosi, joka on yleinen vanhemmilla ihmisillä ja johtaa luuston haurastumiseen, sekä Pagetin tauti, joka on luuston epänormaalin uudelleenmuodostumisen sairaus. Niitä voidaan käyttää myös tiettyjen syöpien luustokomplikaatioiden, kuten etäpesäkkeiden aiheuttamien murtumien ehkäisyyn.

Bifosfonaatteja on saatavilla suun kautta otettavina tabletteina ja laskimonsisäisinä infuusioina. Suun kautta otettavat valmisteet tulee ottaa tyhjään vatsaan tiettyjen ohjeiden mukaisesti, jotta niiden imeytyminen ruoansulatuskanavasta maksimoituisi ja vatsavaivat minimoituisivat. Laskimonsisäiset annostelut ovat yleensä harvinaisempia ja niitä annetaan sairaalassa.

Yleisimpiä bifosfonaattien sivuvaikutuksia voivat olla vatsavaivat, kuten närästys ja pahoinvointi suun kautta otettavilla valmisteilla. Harvinaisempi, mutta vakavampi sivuvaikutus voi olla leukaluun luukuolio, erityisesti jos lääkettä käytetään pitkään ja hammashoito toimenpiteitä tehdään. Myös lihas- ja nivelkivut ovat mahdollisia. Lääkäri arvioi aina bifosfonaattien hyödyt ja riskit ennen hoidon aloittamista.