Bentsodiatsepiinit

Bentsodiatsepiinit ovat lääkeaineryhmä, joka koostuu useista samankaltaisista riippuvuutta aiheuttavista keskushermoston rauhoittavista lääkkeistä. Tunnetuimpia edustajia ovat diazepami, loratsepaami, tematsepaami, klonatsepaami ja midatsolaami. Niitä käytetään sekä lyhytaikaisesti että eräissä tapauksissa pidempiaikaisesti hoitosuositusten mukaan.

Toimintaperiaate perustuu GABA-A-reseptorin benzodiazepiini-sivuston sitoutumiseen. Tämä allosteerinen modulaatio lisää GABA:n vaikutusta ja kloridi-ionien pääsyä neuronin sisälle, mikä vahvistaa neuronin hyperpolarisointia ja alentaa hermosolun aktiivisuutta. Bentsodiatsepiinit vaikuttavat erilaisiin kliinisiin tarkoituksiin riippuen niiden puoli-ajasta: lyhytaikaiset ja keskipitkävaikutteiset soveltuvat ahdistuksen ja unettomuuden hoitoon sekä premedikaatioon, kun taas pitkävaikutteiset voivat olla hyödyllisiä epileptisten kohtausten estossa ja lihasjäykkyyden hoitoon. Monet lääkkeet ovat myös käytössä anestesiologian tukilääkkeinä ja vieroitushoidoissa alkoholiin liittyvissä oireissa.

Käyttöön liittyy merkittäviä haasteita: johdonmukainen riippuvuus ja toleranssin kehittyminen, vieroitusoireet (unettomuus, ahdistus, kouristukset) sekä kognitiiviset ja motoristaudit häiriöt erityisesti vanhusten kohdalla. Yhdessä muiden keskushermostoa lamaavien aineiden kanssa niiden riski on suurempi, ja vahva annostelu sekä pitkäaikaishoidot vaativat huolellista seurannaa. Raskauden aikana bentsodiatsepiinit voivat aiheuttaa haittoja sikiölle, ja niitä käytetään mahdollisimman lyhyesti tai vaihtoehtoisesti.

Lainsäädännöllisesti bentsodiatsepiinit ovat useissa maissa käytönrajoitettuja kontrollilääkkeitä (esimerkiksi Schedule IV -lääkkeitä). Pitkäaikaisen käytön tilalle suositellaan usein tapaus- ja kliinikkokohtaista harkintaa sekä säännöllisiä arviointeja, ja hoitoa suunnitellaan asteittain lopetettavaksi tarvittaessa.