Autentikointitekniikat

Autentikointitekniikat ovat menettelyjä, joilla varmistetaan käyttäjän tai laitteen henkilöllisyys palveluun tai resurssiin. Ne vastaavat kysymykseen kuka olet, toisin kuin valtuutus, joka määrittelee, mitä sinulla on oikeus tehdä.

Ne jaotellaan yleisesti useisiin kategorioihin sen mukaan, millaisen todennettavuuden ne käyttävät. Jotain, mitä tiedät (salasana tai PIN-koodi), jotain, mitä sinulla on (turvakortti, älylaite, FIDO2-avaimen kaltainen USB- tai NFC-tuki), jotakin sinussa (biometrinen tunnistus kuten sormenjälki, kasvojen tunnistus tai ääninäyte) sekä harvemmin käytettyjen keinojen mukaan käyttäytymiseen perustuva todennus (esim. näppäilyrytmi tai käyttötavat).

Monivaiheinen todennus (MFA) yhdistää kaksi tai useampaa näistä kategorioista, parantaen turvallisuutta ja vastustuskykyä phishing- ja toistohyökkäyksiä vastaan. MFA on yleisesti suositeltu ratkaisu sekä organisaatioiden että online-palveluiden suojaamiseen.

Teknisesti autentikointi toteutetaan erilaisin teknologioin ja standardein. Perinteisiä keinoja ovat salasanojen ja PIN-koodien käyttö sekä kertakäyttöiset koodit (TOTP/HOTP). Käyttäjäystävällisyyden ja turvallisuuden vuoksi käytetään myös push-todennuksia sekä fyysisiä turvalaitteita, kuten turvallisuuskäsiä tai USB/NFC-tunnuksia. Kehittyneempiä ratkaisuja ovat FIDO2/WebAuthn -avaimet, jotka tarjoavat phishing-hyökkäyksiä vastustavan todentamisen. Federointiin sovelletaan standardeja kuten OpenID Connect ja SAML, sekä OAuth 2.0 rakenteita. PKI, X.509-varmenteet ja server- sekä client-todennukset voivat myös olla osa yritysten turvallisuusarkkitehtuuria.

Valinta riippuu käyttötapauksesta, uhkamudosta, käyttäjäkokemuksesta ja ylläpidon hallinnasta. Biometrian käytöstä huolehditaan yksityisyyden ja tietojen käsittelyn periaatteiden mukaisesti, ja järjestelmissä on varajärjestelyt sekä palautus- ja lokitietojen hallinta.