Aurinkoflareit

Aurinkoflareit ovat auringon koronassa tapahtuvia voimakkaita säteily- ja hiukkaspurkauksia, jotka syntyvät, kun magneettinen energia vapautuu aktiivisilla alueilla magneettisen uudelleenjärjestäytymisen seurauksena. Ne säteilevät laajalla spektrillä: suurin osa radiosta, UV- ja X-säteistä sekä korkeavapaista hiukkasista, ja niiden vaikutukset voivat ulottua koko aurinkokunnan alueelle.

Flareiden voimakkuus luokitellaan GOES-säteilymittauksen perusteella 1–8 Å:n alueelta tulevan maksimivuon mukaan luokkiin A, B, C, M ja X. Luokan sisällä luku tarkentaa voimakkuutta (esimerkiksi X1.0 on 10^-4 W/m^2, X2.5 on 2.5×10^-4 W/m^2). Luokat Eriävät suuresti sekä tapahtuman keston että muistin mukaan; X-luokan purkaukset ovat harvinaisempia mutta voimakkaampia.

Flareiden aikana tapahtuu usein kolme vaihetta: esivaihe, impulsiivinen vaihe ja hidastuva vaihe, jolloin suurin energian vapautuminen ja hiukkaskiihdytys tapahtuvat. Monissa tapauksissa flare liittyy koronaan massapurkausta (CME), muttaEi kaikkiin flareihin liity CME:ä. CME:t voivat viedä aurinkomassaa ja aiheuttaa geomagneettisia myrskyjä, jotka voivat heikentää satelliittitoimintoja, häiritä radio- ja GPS-viestintää sekä synnyttää revontulia maapallon korkeilla leveysasteilla.

Observaatiot ja tutkimus perustuvat maasta ja avaruudesta tehtäviin havaintoihin. GOES- ja SDO-satelliitit seuraavat X- ja UV-säteilyä, SOHO ja RHESSI ovat tarjonneet tärkeää koronan ja hiukkasten tietoa, ja NOAA:n Space Weather Prediction Center sekä muut kansainväliset keskukset seuraavat ja ennustavat vaikutuksia maapallolle. Merkittäviä tapahtumia ovat esimerkiksi 1859 Carringtonin suurhyökkäys, 1989 Quebecin geomagneettinen myrsky sekä 2003 Halloween-sarjan X-luokan purkaukset.