Atomiabsorptioanalyysiä

Atomiabsorptioanalyysiä, tunnettu myös nimellä atomiabsorptiospektroskopia (AAS), on kvantitatiivinen analyysimenetelmä, jota käytetään metallisten alkuaineiden pitoisuuksien määrittämiseen näytteissä. Menetelmä perustuu siihen, että vapaat atomit kykenevät absorboimaan säteilyä tietyillä aallonpituuksilla. Nämä aallonpituudet ovat yksilöllisiä kullekin alkuaineelle ja vastaavat elektronien siirtymistä perustilasta virittyneeseen tilaan.

Analyysi alkaa näytteen valmistelulla, jossa kiinteä tai nestemäinen näyte muutetaan atomimuotoon. Tämä tapahtuu yleensä korkeassa lämpötilassa joko liekki- tai graafiittiuuniatomisaattorissa. Liekkitekniikassa näytettä sumutetaan kaasuliekkiin, kun taas graafiittiuunitekniikassa näyte kuumennetaan vaiheittain graafiittiputkessa. Kun atomisoitu näyte on muodostunut, sen läpi johdetaan valoa tietystä lähteestä, tyypillisesti ontelokatodilampusta, joka säteilee aallonpituutta, jota analysoitava alkuaine absorboi.

Analysoitavan alkuaineen atomit näytteessä absorboivat osan tästä valosta. Absorboidun valon määrä on suoraan verrannollinen kyseisen alkuaineen pitoisuuteen näytteessä. Tämä suhde tunnetaan Beerin-Lambertin laina. Mittaamalla absorboituneen valon intensiteetti ja vertaamalla sitä tunnettujen pitoisuuksien standardiliuosten absorbanssiarvoihin, voidaan näytteen alkuainepitoisuus laskea. AAS soveltuu hyvin yhden alkuaineen määrittämiseen kerrallaan ja sitä käytetään laajasti esimerkiksi ympäristöanalytiikassa, elintarviketutkimuksessa ja lääketieteellisessä diagnostiikassa metallien epäpuhtauksien tai hyödyllisten aineiden mittaamiseen.