Asianosaisuuden

Asianosaisuuden käsite tarkoittaa sitä oikeudenkäyntiin tai hallintomenettelyyn liittyvää tilaa, jossa henkilö tai oikeushenkilö on osallinen asiassa ja jolla on vireillä olevan jutun suhtautumisessa oikeudellinen intressi. Suomessa asianosaisuus liittyy pääasiassa siviili- ja hallinto-oikeudellisiin menettelyihin, joissa oikeudellinen ratkaisu vaikuttaa osapuolen oikeuksiin tai velvollisuuksiin.

Asianosaisuus syntyy, kun osapuoli hyväksytään menettelyyn asianomaiseksi tai kun laki tai menettely sallii tämän aseman (esimerkiksi valituksen kohteena olevat viranomaisen päätökset tai riitaa koskevat vaatimukset). Henkilö voi tulla asianosaiseksi esimerkiksi vetoomuksella, kanteella, valituksella tai muulla prosessilla, jolla hänen oikeutensa tai velvollisuutensa ovat ristiriidassa asian kanssa. Ristiriitatilanteissa asianosaisuus määrittelee, kuka saa osallistua ja millä tavoin näyttöä esitetään sekä miten päätökseen voidaan vaikuttaa.

Asianosaisuudella on sekä oikeuksia että velvollisuuksia. Oikeuksia ovat muun muassa oikeus tulla kuulluksi, saada tarvitsemansa asiakirjat ja esittää huomautuksia sekä oikeus esittää näyttöä ja vastata vastapuolen vaatimuksiin. Velvollisuuksiin kuuluu osallistua prosessiin määräajassa, noudattaa oikeudenkäynnin sääntöjä ja maksaa mahdolliset oikeudenkäyntikulut, mikäli tilanne sitä edellyttää.

Asianosaisuus päättyy yleensä, kun kyseessä oleva asia ratkaistaan tai kun osallistuminen katsotaan turhaksi eikä asianosaista enää tarvita. Tilanteen muuttuminen voi myös poistaa asianosaisuuden, esimerkiksi toisen osapuolen kieltämisen jälkeen. Asianosaisuus turvaa sen, että tärkeisiin oikeudellisiin etuihin vaikuttavat henkilöt voivat tulla kuulluiksi ja että päätökset perustuvat asianmukaiseen oikeudelliseen tarkasteluun.