Arkistointikerrokset

Arkistointikerrokset ovat tiedon elinkaaren hallinnan malli, jossa tiedot jaetaan useisiin tallennustasoihin sen mukaan, kuinka usein niitä tarvitsee käyttää, kuinka kauan niitä on säilytettävä ja mitä kustannuksia säilyttäminen aiheuttaa. Kerroksellinen tallennus mahdollistaa sekä nopean pääsyn ajankohtaiseen aineistoon että kustannustehokkaan pitkäaikaisen arkistoinnin.

Yleisimmät kerrokset ovat online- eli aktiivinen tallennus, nearline- eli lähikerros sekä offline- tai kylmä arkisto. Online-kerroksessa tiedostot ovat käytettävissä välittömästi ja tarjoavat korkeaa suorituskykyä. Nearline-kerrokseen siirretään vähemmän käytettyjä aineistoja, joita voidaan hakea kohtuullisessa viiveellä. Offline- ja kylmäarkistokerrokset tarjoavat suurimman kustannushyödyn pitkäaikaisessa säilytyksessä, yleensä magneettinauhoja tai muuta edullista mediaa; tiedot ovat kuitenkin palautettavissa lainsäädännön tai liiketoimintavaatimusten mukaan, vaikka palautuminen kestää kauemmin.

Hallinta perustuu metatietojen hallintaan ja selkeisiin säilytysaikatauluihin. Lifecycle-politiikat automatisoivat arkistoinnin, siirrot kerrosten välillä, varmistukset sekä poistamisen, sekä varmistavat tietoturvan ja toipumisen.

Käyttökohteita ovat suurten organisaatioiden dokumenttien hallinta, julkishallinnon arkistointi, oikeudellinen säilytys ja pitkäaikainen kulttuuriperintö. Hyötyjä ovat kustannusten optimointi ja parempi suorituskyky, kun aktiiviset tiedot pysyvät nopeasti saatavilla ja vanhemmat tiedot ovat erillisessä kerroksessa. Rakenteen avulla tietojen hallinta voidaan sovittaa sekä teknisiin että säädöksellisiin vaatimuksiin.